Vedenkorkeudet Muoniossa:
23.5 332,25m / 24.5 332,40m / 25.5 332,55m
Vedenkorkeudet Kaaresuvannossa:
23.5 321,60m / 24.5 321,85m / 25.5 321,95m
Perjantaina aalto ei vielä toiminut, mutta lauantaina n. puolen päivän aikaan alkoi toimimaan. Sunnuntaina aalto oli vähän isompi ja jyrkempi eli parempi.
Pari Tapsan kuvaa aallolta:
Vedenkorkeus Pellossa 79,00m
Ala-aalto parhaimmillaan!
Mikun kuva:
Reissu aloitettiin muoniosta, jossa Saarikosken aalto toimi hyvin. Aluksi aalto oli iso ja kuoha mukavasti surffattava koko aallon leveydeltä. Veden vähetessä kuoha surffaajan vasemmalla muuttui voimakkaammaksi, mutta oikealla kädellä oleva olkapää taas selkeämmäksi surffata. Lopuksi Äijäaaltokin alkoi toimimaan vedenkorkeudella 231,7m ja toimikin parhaiten mitä olen itse sitä surffannut.
Saarikosken aalto vedenkorkeudella 231,95m.
Jussi paukuttaa.
Hop!
Vääntää vääntää!
Lopuksi ajeltiin Kalixjoen Pahakurkkiolle katselemaan olisiko vesi laskenut tarpeeksi jotta Åretsvågen alkaisi toimimaan. Olihan se ja aalto olikin parhaimmillaan!
Pikkukaveri harjoittelee leirielämää.
Innostuin harjoittelemaan oikean käden kliinejä bluntteja.
Siitä se saattais lähteä.
Jussi innostui myös ja pisti heti paremmaksi.
Takaisin tuttuun ja turvalliseen.
Juicen isoja oikean käden bluntteja.
Vauhtia piisaa!
Jussin video Saarikosken ja Pahiksen seteiltä:
Vedenkorkeustietoja:
Päivittäiset vedenkorkeudet Muoniossa:
4.6 231.95m / 5.6 231,85m / 6.6 231,8m / 7.6 231,7m
Vedenkorkeuksia Kaalasjärvellä:
6.6 136m3 / 7.6 125m3 / 8.6 117m3 9.6 115m3
Ounasjoen Molkokönkäältä löytyy aalto nimeltään Molkoaalto. Aalto toiminee virtaamilla 220-280m3 Kaukosessa ja 300-400 Marrakoskella. Vedenkorkeus vaikuttaa jonkin verran aaltoon ja parhaimmillaan se lienee n. 260-270m3 virtaamilla Kaukosessa.
Alla tapsan ottama kuva hieman korkeammalla (n. 260-270m3 Kaukosessa) jolloin aalto näyttää hieman paremmalta:
Viikonlopun plääni oli mennä surffaamaan Lappisvågenia, mutta kylmät ilmat hyydyttivät tunturitulvan ja saivat veden nopeaan laskuun Kalixjoen yläjuoksulla. Toiveet kääntyivät Pahakurkkion Åretsvågeniin joka toimii matalammalla vedenkorkeudella. Ensin päätettiin kuitenkin käydä katsastamassa Kelokurkkion helmiaalto perjantai-iltana, koska vedenkorkeus näytti lupaavalta.
Sonkamuotkaan päästyämme kävimme hakemassa mökin avaimen Sannan putikkista. Sen verran kiire oli aallolle, että normaalisti pakolliset 50 eurosentin munkkikahvit jäivät väliin. Nopea silmäys aallolle vaikutti kaiken olevan kunnossa ja eikun kamat mokille ja melontakamat niskaan. Karu totuus paljastui kuitenkin meloessa – vesi oli todella nopeassa laskussa, yli 50cm vuorokaudessa Kaaresuvannossa – ja aalto aivan toimivan alarajoilla. Aalto oli jo aika pieni ja kaatui vain välillä. Ihan hyvä iltasetti kuitenkin.
Turhautuneena aallon toimintaan Sepp kävi kokeilemassa keskihonttoa. Ei osunut kuitenkaan pitävään kohtaan ja huuti jäi tulematta.
Krisse Kelokurkkion aallolla. Välillä aalto kaatui ja oli ihan surffattava.
Melontasetin hyvä puoli oli että päästiin nopeasti mökille grillaamaan ja saunomaan. Lapin Lomamökit tarjoaa todella hyväkuntoisia ja tilavia mökkejä kohtuu hintaan.
Grillikodan revotulivalot.
Iltapala tulilla.
Wavehunttereilta saatiin tieto Pahakurkkiolta että maineikas Åretsvågen alkaisi pian toimimaan joten sinne siis. Wavehuntterit olivat juuri lopettelemassa päiväsettiään kun saavuimme kosken rantaan. Vesi oli vielä hieman optimaalia korkeammalla joten meillä ei ollut kiirettä vesille vaan päätimme siirtää melonnat iltaan. Iltasetillä vesi oli laskenut selvästi, mutta aalto paranisi vielä vedenlaskun myötä.
Moppi käyttää korkeanveden Åretsvågenin olkapään maksimaalisesti hyväksi.
Matin kliini.
Seuraavana päivänä aurinko paistoi ja vesi oli laskenut optimilukemiin. Nyt oli lystiä koko rahan edestä!
Henkan yksi ilmavista oikean käden blunteista aallon olkapäältä.
Allekirjoittanut vääntää.
Sepp ottaa niin ison pompun ettei pysy kuvassa.
Ja blunttaa.
Mopille ei isot liikkeet riittäneet vaan suunta oli suoraan maata kiertävälle radalle!
Aasinpyörähdys.
Vedenpärskyttelyä auringonpaisteessa – mikäs sen mukavampaa!
Miialla homma hanskassa.
Pärskyttelyn jälkeen laskettiin vielä koko koski alas oikein hyvällä vedenkorkeudella. Vitoskönkään hontot ei ollu vielä ongelma ja vesi oli isoa, muttei kuitenkaan hallitsematonta kaaosta. Pahakurkkiolta palatessa tietoliikenneverkkojen kattavuusalueelle pikainen Torniojoen vedenkorkeuden tarkistus antoi viitteitä Kattilakosken toimimiseen. Koskellahan olikin lähes optimaalinen vedenkorkeus sekä Mega-aaltoon että Ala-aaltoon. Eihän siinä auttanut kuin iltasetille vielä viimeisetkin ripeet selkärangasta irti. Kattilassa ei jaksettu enää kuvata joten sieltä ei valitettavasti kuvia ole. Loistava viikonloppu ja pohjoisen aaltomelontaa parhaimmillaan!
Pahakurkkion lasku kuvattuna GoPro HD Hero 2 kameralla:
Vedenkorkeustietoja:
Perjantaina: Kaaresuvannossa 322,2m / 450m3 ja Muoniossa 232,55m / 870m3. Kovassa laskussa
Sunnuntaina: Pellossa 79,00m / 1400m3. Kovassa laskussa.
Kaalasjärven vedenkorkeuksia:
2012-05-29 129,09025 2012-05-30 137,27708 2012-05-31 127,83702 2012-06-01 112,22973 2012-06-02 95,50964 2012-06-03 81,06328Vedenkorkeudet ja virtaamat
Päivää myöhemmin:
Perjantai-iltana saatiin tieto suomen wave huntereilta että Muoniojoen vesi on tunturitulvan myötä uudelleen nousussa ja Kelokurkkion maineikas aalto toimii jälleen. Lauantaina aamulla heti passatin keula kohti Sonkamuotkaa ja aallolle. Wave hunterit olivat juuri viimeistelemässä päiväsettiään ja aalto oli juuri niin hyvä kuin parin vuoden takaa sen muistinkin olevan. Aallon muoto ei Kelokurkkion aallosta juuri voi parantua. Kokoa ja vauhtia ei toki ole koskaan liikaa. Päiväsetillä aalto oli pitävämpi ja kaikki liikkeet pysyivät vaivatta sisällä. Iltasetillä kuoha oli jo vedennousun myötä kaventunut ja välillä kuoha katosi melkein kokonaan. Vihreästä seinästä sai todella hyvin vauhtia ja aalto oli edelleen erinomainen. Seuraavana päivänä vesi oli jo noussut liikaa ja aalto mennyt tasaiseksi.
Yli 1000 kuution virtaamilla Marraskosken niskalle, hieman keskilinjan vasemmalle puolelle muodostuu leveä aalto. Kuoha on muuten aika voimakas, mutta surffaajan vasen olkapää on erittäin sileä ja keskelle aaltoa muodostuu myös kieli, joka on välillä hieman kuohan peitossa. Varsinkin vasemmassa olkapäässä voi surffailla sielunsa kyllyydestä, josta aallon nimi ”Soul Wave”.
Allekirjoittanut ravitsee sieluaan.
Video aallolta:
[vimeo 42846932 w=640&h=360]
| Pituus | Leveys | Tilavuus | Aukon koko | Melojan paino | Kajakin paino |
| 255 cm | 68 cm | 303 l | 91cm * 51cm | 65~120 kg | 19 kg |
170cm / 74kg, kengän koko 40, aiemmin omistamani laskupaatit LiquidLogic Jefe ja Wavesport Habitat 74. Lisäksi olen melonut Riot Magnumilla, Jackson Rockerilla ja Wavesport Dieselillä.
Kajakki on valmistettu normaalista superlineaarimuovista. Zet puhuu ”Zelezny Technology” -menetelmästä jolla kajakista saadaan kevyempi, mutta samalla kestävämpi. Zet lupaa myös rungolle 4 vuoden takuun. Niin tai näin, rakenteellisesti kajakki on erittäin vakuuttavaa tekoa ja tuntuu kestävän käyttöä hyvin.
Ensimmäisenä huomio kiinnittyy kuinka tukevan paketin keskipalkit yhdessä penkin kanssa muodostavat. Penkki tukee hyvin pohjaa ja penkin edessä on vielä kolmion muotoinen tukirakenne joka tukee pohjaa vielä lisää. Keskipalkit ovat hyvin lukittu paikalleen eivätkä pääse liikkumaan. Penkki on jonkilaista ”hybridi” -materiaalia, joka on kevyt, ei ime kosteutta sekä on lämmin istua. Selkätuki on tukeva ja pysyy hyvin paikallaan. Omille (lyhyille) jaloilleni en löytänyt hyvää asentoa reisituille vaan jouduin poraamaan aukon laitaan ylimääräiset reiät saadakseni tuet parempaan asentoon. Lisäksi lisäsin polvien kohdalle kajakin kylkeen foamia saadakseni polvet kapeammalle. Zetin reisituki ja polvipehmuste on yksi yhtenäinen tukeva kappale joka tekee ym. muutokset helpoksi toteuttaa. Sivutoppausten muoto on hyvä, mutta tarranauha saattaa irrota sivutornista.
Kajakki on nopein melomani laskupaatti. Lisäksi kajakilla on voitettu paljon erilaisia extrememelonta- ja boaterx -kisoja.
Booffaa kuin unelma! Näinhän jokaisessa laskupaattiarviossa sanotaan 🙂 Raptor booffaa hyvin, mutta niin helppoa kuin vaikka Jefellä se ei ole. Vaikka Raptoria ei saisikaan aina aina ihan tasapohjalle booffattua niin nopeus yleensä huolehtii siitä että ongelmia honton kanssa ei tule kunhan ei ihan poikittain tiputa.
Kajakin parhaat ominaisuudet tulevat mielestäni esille isovetisiä jokia laskiessa. Honttojen läpäisy on todella helppoa ja välillä tuntuu että hontoista saa vain lisää vauhtia! Tunne on aika jännä. Myös kajakin keula pysyy herkkänä ohjailulle paineisessakin vedessä mikä on joillekin laskupaateille ongelma. Teknisissä ja tiukoissa linjoissa kajakin kanssa saa olla tarkkana jotta linjat eivät mene ”yli”. Osittain tämä menee varmaan totuttelun piikkiin sillä paatti on selvästi nopeampi kuin aikasemmin melomani laskukajakit. Tunne on että Raptor palkitsee onnistuneet linjat todella nopealla ja sulavalla menolla, mutta samalla nopeus aiheuttaa sen että linjalta eksyminen myös korostuu.
Raptorin kantit ovat melko pyöreät ja akanvirtoihin meno onnistuu parhaiten agressiivisella kanttaamisella. Virran ylitys on kuitenkin napakkaa eikä kajakin runko ime kiinni virran rajaan. Kajakki on todella tukeva ja kestää paljon kallistusta ennen kaatumista.
Raptorin mitat voivat näyttää isoilta, mutta kyseessä on keskikokoisten melojien laskupaatti. Itselleni se ei ole missään nimessä liian iso. Raptor toimii varmaan vielä hyvin 85-90kg melojalla, mutta suurempien kavereiden kannattaa varmaan katsella jotain isompaa alusta. Huhujen mukaan Raptorista on tulossa myös iso versio hieman myöhemmin. Pienikokoisille melojille jo oma versio löytyykin, nimeltään Veloc.
Bujagalin uusi pato otettiin käyttöön loppukesästä 2011. Suurin osa videolla näkyvistä koskista ovat tällä hetkellä patoaltaan hukuttamia. Tapio Nykäsen editoiman videon myötä voi muistella näitä mahtavia koskia, jotka ovat nyt iäksi menetetty.
Vaikka monta hienoa koskea menettiinkin on Valkoisella Niilillä silti vielä paljon melottavaa. Suurin osa koskista ovat vielä melottavissa sekä kaikki hyvät pelipaikat, jotka sijaitsevat alavirtaan uudesta padosta. Janne Varosen blogista voi lukea reissukertomuksen Niilille padon valmisen jälkeen.
Rovaniemen Melojat ry järjesti tänä vuonna sekä Freestylen että BoaterX:n SM-kilpailut. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun olen mukana kilpailujen järjestävässä organisaatiossa. Yllättävän paljon riittää puuhattavaan noinkin pieneissä kisoissa. Suuret kiitokset suurimman työn tehneelle Nykäsen Tapsalle, jota ilman kisoja ei varmaan olisi pohjoisessa pidettykään. Eipä käy kateeksi Jukolan viestin järjestävää organisaatiota…
Freestylekisa pidettiin lauantaina Torniojoen Kattilakoskella. Kisapaikan suhteen meinasi käydä hulluntuuri ja oli lopulta vain senteistä kiinni etteikö Kattilakosken Ala-aalto olisi toiminut. Lopulta kisat pidettiin Grillikodan hontossa joka, vaikka onkin ihan hyvä pelihontto, ei ehkä kuitenkaan ole sitä mitä Torniojoella pidettävistä kisoista haetaan. Itse kilpailu oli erittäin korkeatasoinen ja tasainen, mikä kertoo suomalaisten freestylemelojien korkeasta tasosta.
Sunnuntaina oli vuorossa BoaterX Raudanjoen Vikakönkäällä. Vikaköngäs on metsähallituksen ulkoilualue, jota on kehitetty monin tavoin. Itse koski osoittautui erittäin hyväksi paikaksi järjestää boaterx -kisoja ja koskeen rakennettu rata saikin paljon kehuja kilpailijoilta. Myös yleisöä oli paikalle eksynyt enemmän kuin melontakisoissa on yleensä totuttu. Vikajärven kyläyhdistys ansaitsee myös kiitokset positiivisesta suhtautumisesta tapahtumaan ja kisabuffan järjestämisestä.
Kisojen järjestelyorganisaatio tuotti myös kisalehden, jota jaettiin paikan päällä ihan paperiversiona. Sähköisen version PDF -muodossa pääsee lukemaan täältä.
Tuomas Vaarala 