Rovaniemen Melojat ry järjesti tänä vuonna sekä Freestylen että BoaterX:n SM-kilpailut. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun olen mukana kilpailujen järjestävässä organisaatiossa. Yllättävän paljon riittää puuhattavaan noinkin pieneissä kisoissa. Suuret kiitokset suurimman työn tehneelle Nykäsen Tapsalle, jota ilman kisoja ei varmaan olisi pohjoisessa pidettykään. Eipä käy kateeksi Jukolan viestin järjestävää organisaatiota…

Freestylekisa pidettiin lauantaina Torniojoen Kattilakoskella. Kisapaikan suhteen meinasi käydä hulluntuuri ja oli lopulta vain senteistä kiinni etteikö Kattilakosken Ala-aalto olisi toiminut. Lopulta kisat pidettiin Grillikodan hontossa joka, vaikka onkin ihan hyvä pelihontto, ei ehkä kuitenkaan ole sitä mitä Torniojoella pidettävistä kisoista haetaan. Itse kilpailu oli erittäin korkeatasoinen ja tasainen, mikä kertoo suomalaisten freestylemelojien korkeasta tasosta.

Sunnuntaina oli vuorossa BoaterX Raudanjoen Vikakönkäällä. Vikaköngäs on metsähallituksen ulkoilualue, jota on kehitetty monin tavoin. Itse koski osoittautui erittäin hyväksi paikaksi järjestää boaterx -kisoja ja koskeen rakennettu rata saikin paljon kehuja kilpailijoilta. Myös yleisöä oli paikalle eksynyt enemmän kuin melontakisoissa on yleensä totuttu. Vikajärven kyläyhdistys ansaitsee myös kiitokset positiivisesta suhtautumisesta tapahtumaan ja kisabuffan järjestämisestä.

Kuvia freestylekisasta.

Kuvia boaterx -kisasta.

Kisojen järjestelyorganisaatio tuotti myös kisalehden, jota jaettiin paikan päällä ihan paperiversiona. Sähköisen version PDF -muodossa pääsee lukemaan täältä.

Krissen kanssa olimme innosta piukeina lähdössä melomaan nopeaa aaltoa, mutta pääsimmekin seuraamaan Mikun yksityiskohtaista luennointia lappilaisista grillausmenetelmistä. Lopulta pihvit ja makkarat oli saatu grillattua ja päästiin melomaan!

Äijäkosken aalto on keskikokoinen, kohtuullisen nopea ja jyrkkä aalto. Kunnollista kuohaa siinä ei ole joten liikkeiden ländäämisessa voi olla ajoittain ongelmia. Hauska aalto hyvällä akanvirralla ja hyvä matalan veden vaihtoehto silloin kun Saarikosken aalto ei toimi. Vedenkorkeus Muoniossa oli n. 231,40 – 231,45m ollessamme Äijäkoskella ja aalto toimi silloin varsin hyvin.

Miku luennoi grillaamisesta.

Lieko grilliruoka kiertänyt vielä mahassa.

Lopulta liikkuvuus keskivartaloon alkaa löytyä.

Krisse hakee voimakkaalla kanttauksella ilmaa.

Joessa kelluva NRS -mainostolppa.

Mikun ilmava Helix.

Annin oikean käden bluntti.

Mopin ilmaruuvi.

Allekirjoittaneen rimpuilua.

Kahden setin jälkeen oli aika jättää hyvästit Äijäkosken aallolle ja hauskalle melontaseuralle. Turneen ensimmäinen osa oli ohitse ja edessä viikon mittainen paluu arkiseen aherrukseen.

Vesi oli noussut eilisestä ja nyt hevosenkenkä alkoi olla parhaimmillaan. Voltit ei enää kolisseet pohjaan ja hontossa oli helpompi liikkua. Allekirjoittaneen lisäksi surffailemassa oli Krisse, Juice, Sami, Ola, Henri ja Pasi. Hyvä meininki siis.

Ola ja Sami seurustelevat hontossa.

Sami voitti jälleen kerran.

“Hevosenkenkä on hämmentävän lempeä, mutta älyllisesti stimuloiva hydrologinen ilmiö” -toteaa Henri.

Ola kattelee ja Juice paukuttaa.

Poikien soulsurffi.

Juice läväyttää niin että aika-avaruus kaareutuu.

The loneliness of the freestyle paddler.

After paddlingit Niskanpään tulipaikalla.

Illalla kuulimme Mikulta ja Mopilta, että Aijäkosken aalto Muoniossa toimisi, mutta päätimme jäädä Krissen kanssa vielä huomiseen Kattilakoskelle ja odotella jos hevosenkengän taakse muodostuva kakkosaalto alkaisi toimimaan.

Lauantaina vesi oli noussut jonkin verran ja kakkosaalto toimi välillä paremmin välillä huommin. Jyrkkyyttä ja pitoa siinä ei oikein ollut. Hevosenkengän laitaan muodostuva imurikin alkoi heräilemään. Session loppupuolella koskelle ilmestyivät oululaiset ja Tapsa.

Krisse ottaa vauhtia kakkosaallossa.

Allekirjoittaneen blunttiharjoituksia.

Oululaiset pitävät palaveria.

Tapsan voltti hevosenkengässä.

Pikaisen välipalan ja kamppeiden kuivattelu tuokion jälkeen suuntasimme kohti Muoniota ja Äijäkosken aaltoa.

Yhteenveto:

Hevosenkenkä: Toimii 78,05m – 78,50m. Parhaimmillaan 78,15 – 78,25m. Kakkosaalto 78,35 – 78,50m.

Mega-aalto: Toimii 78,85m – 79,15m. Parhaimmillaan 79,00m.

Ala-aalto: Toimii 78,25 ja 78,85 – 79,00m. Parhammillaan 78,85m.

Finnvågen: Vaatii paljon vettä. Yli 80,20m tai kuutioina yli 2500 ja mitä enemmän sen parempi. Parhaat surffit ollaan saatu yli 3000 kuution virtaamilla.

Parkkihontto: Mitä enemmän vettä sen parempi. 79,50m alkaa varmaan riittämään.

Grillikodan hontto: Toimii suunnilleen samoihin aikoihin kuin Mega-aalto ja Ala-aalto eli n. 79m.

————————————————————————————–

78,05m Hevosenkenkä toimivan alarajoilla – hontto oli vielä hieman matala varsinkin voltteihin.

78,05m Hevosenkenkä oikein hyvä, mutta mutta voltit kolahtelivat hieman pohjaan.

78.10m Hevosenkenkähontto lähes parhaimmillaan, mutta volteissa välillä kolisi pohjaa. Silti isoimmat voltit ikinä. Paras vesi n. 10cm enemmän.

78,15m Hevosenkenkä todella hyvä. Ala-aalto ei toiminut.

78,25m Hevosenkenkä hyvä. Kakkosaalto alkoi mennä jo sileäksi. Suomenpuolen väliportaassa oleva hontto parhaimmillaan.  Ala-aalto toimi myös varsin hyvin. Surffaamalla ei päässyt enää vaan piti lossata korkealta akanvirrasta. Aallossa nyt parempi pito, mutta yhtä iso se ei ole kuin isommalla vedellä.

78,35m Hevosenkenkä hyvä ja etenkin kakkosaalto parhaimmillaan.

78,40m Hevosenkengässä ei enää todellakaan kolissut pohjaan, mutta honton laita alkoi jo herättää pientä levottomuutta vaikka ei varsinaisesti vielä sen kummempaa harmia aiheuttanutkaan. Hontto oli nopeampi ja liikkeet vaikeampia tehdä.

78,50m Hevosenkenkä ihan surffattava ja hyvä kakkosaalto. Hevosenkenkä paranee kun vesi laskee. Ala-aalto oli huono, hidas eikä kunnollista kuohaa – vaatinee hieman lisää vettä.

78,50m Hevosenkengän laita alkaa muuttumaan imuriksi ja kakkosaalto kaatuu pohjalle. Ala-aaltoon välivesi. Nyt ei kaatunut ollenkaan. Toimii paremmin vähemmällä ja enemmällä vedellä.

78,85m Mega-aalto hyvä. Session loppua kohden tuntui että alkoi kaatumaan enemmän ja muuttumaan vähän holtittomaksi. Ala-aalto toimi ihan hyvin, mutta ei parhaimmillaan. Alkoi jo menemään tasaiseksi. Parempi aamupäivällä kun vesi oli hieman matalampi.

78,85m Mega-aalto ei toiminut enää kunnolla. Kyllä siinä surffit sai, mutta kunnon seinää mistä ottaa vauhtia ei enää muodostunut eikä pitoa enää oikein löytynyt. Ala-aalto sen sijaan oli aikalailla niin hyvä kuin se vaan ikinä voi olla.

79,00m Mega-aalto toimi hyvin. Makkarahontto matala, mutta ala-aalto hyvä ja aallolle pääsi sivusta surffaamalla.

79,10m Mega-aalto voimakkaasti kaatuva ja vähän vaikea. Ala-aalto ei toiminut vielä vaan veden pitää vielä laskea.

79,15m Mega-aalto suurimman osan ajasta pohjalle asti kaatuva möyhy. Hauska, mutta aika holtiton. Vaikea tehdä liikkeitä. Makkarahontto ihan mukava, mutta vielä hieman matala. Ala-aallot tasaisia.

Ala-aalto

Viimeinkin Torniojoen vedenkorkeus on lähtenyt nousuun ja ensimmäinen pelipaikka joka alkaa toimimaan on hevosenkenkähontto. Tänään mentiin aika toimivan alarajoilla – hontto oli vielä hieman matala varsinkin voltteihin. Muuten surffailu oli leppoisaa ja kärryttely onnistui mukavasti.

Vesitilanteen takia ja Torniojoen tulvaa odotellessa Marrakoskella on tullut melottua useammankin kerran jo kevään aikana. Tässä muutama 15.5. otettua kuvaa virtaaman ollessa n. 235 mottia.

Joki virtailee varsin mukavasti. Varsinkin Katukoskelta lähdettäessä heti alussa virtaavaa koskivettä riittää noin 2,5km, kunnes joki seestyy suvannoksi lähestyttäessä Alakuohunkia. Alakuohungin jälkeen Sillapäässä heti autotiesillan jälkeen sijaitsee joen paras koski, josta löytyy jo hieman linjoja ja mukavia pieniä mooveja. Sillanpäästä alkavan koskijakson jälkeen seuraa suvantoa Jokilammella saakka. Tämän jälkeen kosket ja suvannot vuorottelevat kunnes saavutaan Suukoskelle ja retken päätepisteeseen. Koskien luokat joella ovat 1-2, reippaalla tulvalla muutama koski voi olla 3-. Kuten tyypillistä pienille ja kapeille joille suurimman vaaran aiheuttaa joen oli kaatuneet puut. Onneksi niitä ei ollut kovin paljoa eikä varsinkaan vauhdikkaimmin virtaavilla osuuksilla.

Joen vesitilanteen voi tarkistaa Sillapäässä olevalta maantiesillalta katselemalla ylävirtaan. Jos vesi ulottuu rantojen puiden tyviin ja pusikoihin on vesitilanne hyvä. Jos on kovin paljon vähemmän joki on liian matala melontaan. Meillä vesi ei aivan yltänyt puiden tyviin ja tuntuma joella oli että vettä olisi saanut olla enemmän.

Kuohunkijoen suukoski. Riippuen Kemijoen vedenkorkeudesta tässä voi olla suvantokin.

Juice ei malta odottaa kajakkiin pääsyä.

Katukoskelta alavirtaan.

Alakuohunki oli jäässä.

Väärä suunta.

Jukka ja Niina ovat päässeet myös jäälle.

Evästauko Jokilammen luusuassa.

Joella Sillapäästä alkavan koskijakson lopussa.

Antti Kurola! Harvoin vesillä, mutta paljon kaivattu ilopilleri.

Melonnoista ei sen enempää kuvia tai muutakaan kerrottavaa, mutta pääsiäisenä teimme jälleen perinteisen reissun pohjois-ruotsin Abiskoon. Säät suosivat ja naama ruskettui. Tällä kertaa keskityimme tunturisuksilla hiihtelyyn ja pilkkimiseen, mutta alamäkisuksiakin tuli käytettyä päivän verran jalassa Narvikin pääsiäissohjossa kurvailemassa.

Juice Narvikin sohjossa.

Janne vetää alpeilla pettämättömään tyyliinsä.

Narvikfjellet kohoaa suoraan Narvikin yläpuolella.

Sami ottaa rennosti rautujärvellä.

Kalle ja Elina.

Sami sai kalan.

Allekirjoittanut ei saanut kalaa.

Pilkkiminen kävi tylsäksi Jannelle ja Juicelle, mutta järven rantatörmältä löytyi mielenkiintoisempaa puuhattavaa.

Pehmeään sohjoon voi kaatua hymyssä suin.

Juicen tavaramerkki.

Ilmaa tunturisuksilla.

Old-school freestylea.

Ryhdikkäät hiihtäjät tekevät paluuta järveltä.

Lumieläimiä.

Päivän saalis kypsytettävänä.

Matkalla Loktatjåkko fjällstuganille.

Lisää kuvia.

Disclaimer! Nuorten tai muuten vaan supermelojien ei kannata vaivautua. Tämä artikkeli sisältää pelimelontatekniikan pohdiskelua keskinkertaisen, ruodoltaan jäykän ja hitaan seniorimelojan näkökulmasta.

Melojilla näkee usein ongelmia saada aaltoliikkeisiin ilmavuutta ja kulmaa jopa isossa ja nopeassa aallossa. Tosin nopea ja “kova” aalto voi aiheuttaa myös ongelmia saada riittävää painetta kajakin kantille. Hitaampi aalto on pehmeämpi ja kantin saa puremaan vähemmän agressiivisellakin kanttauksella. Kanttauksella tarkoitan tässä yhteydessä lantiolla kajakin kallistamista sekä painopisteen aavistuksenomaista siirtoa pudotetun kantin suuntaan. Itselleni kaksi avaintekijää onnistuneisiin aaltoliikkeisiin on riittävä vauhti aallon päältä ja voimakas paine kantille pompussa. Hyvien ja nopeiden melojien näkee usein myös lataavan painetta kantille jopa lähes aallon pohjalla ja nopealla kantin vaihdolla heittävän kajakin ilmaviin liikkeisiin. Itseltäni tämä ei onnistu alkuunkaan vaan ensimmäinen edellytys on saada vauhtia aivan aallon päältä jolloin myös aikaa asetella paattia kantilleen jää paljon enemmän. Pienen pompun jälkeen on myös helpompi saada painetta kantille. Tässä vaiheessa lienee aiheellista mainita että kaikista ilmavimmat liikkeet lähtevät kuitenkin mahdollisimman ylhäältä aaltoa nopealla paineella kantille ilman turhaa pomputtelua.

Freestylekajakkien suunnittelussa ollaan menty suuntaan, jossa pohjan perärockkeria on vähennetty voimakkaasti, pohjan pituutta lyhennetty ja samalla pohjan leveyttä lisätty. Seurauksena on design, joka liukuu liukkaasti aallolla niin sivu- kuin pitkittäissurffissa, mutta vaatii yllättävän paljon voimaa saada kantilleen. Matalamman rockerin vuoksi kajakki ei myöskaan pomppaa kovin voimakkaasti tasapohjalta vaan vaatii kanttaamista. Kanttaaminen paitsi auttaa upottamaan kajakin runkoa veteen, myös oleellisesti lisää vedenpinnan suhteen rungon rockeria jolloin kajakki pomppaa paremmin ilmaan. Uusissa malleissa on myös yllättävän pyöreät kantit, jotka kestävät kovaakin painetta haukkaamatta liian agressiivisesti aaltoon.

Tehokkaalla kantinvaihdolla liikkeisiin saadaan kulmaa ja tehokas kantinvaihto lähtee kanttauksesta. Kantilta otetusta pompusta on helppoa pudottaa vastakkainen kantti ja liikkeeseen tulee irtonaisuutta ja kulmaa. Kunnon kanttauksen jälkeen myös voi olla suhteellisen varma että kajakki irtoaa aallosta jolloin liikkeeseen heittäytyminen on helpompaa.

Hyvä kanttien hallinta edellyttää että kajakki on topattu riittävän napakasti. Itse tykkään erittäin tiiviisti istuvasta kajakista niin ettei alaraajojen ja kajakin liikkeiden välillä ole juuri yhtään välystä. Kannattaa kiinnittää huomiota myös painopisteen trimmiin eli käytännössä penkin sijaintiin kajakin pituusakselilla. Penkin tulee olla riittävän edessä jotta kajakin kanttia voi kuormittaa keulasta lähtien, mutta ei kuitenkaan niin edessä että kaula alkaisi haukkaamaan. Sopiva kohta penkille löytyy varmasti kokeilemalla. Jos surffatessa tuntuu että kantteja ei saa hallintaan ja kajakin hallinta on muutenkin puutteellista, kannattaa tarkistaa ettei penkki tai kajakin toppaukset ole liikkuneet itsekseen.

Lopuksi kannattanee vielä mainita että raajojen hitautta ja/tai puutteellista tekniikkaa voi kompensoida surffaamalla isompia aaltoja. Isommissa aalloissa on enemmän tilaa ja aikaa operoida ja liikkeet on helpompi saada irtoamaan. Tärkeintä on kuitenkin muistaa laittaa kajakki kantilleen niin liikkeetkin irtoaa.

Käydäänpä Tapsan ottaman kuvasarjan kimppuun ja tarkastellaan askel askeleelta mitä aallossa tapahtuu:

Vauhtia aallon päältä, mutta näin suuresssa pompussa ennen liikettä menee turhaan korkeutta aallossa hukkaan. Vasen kantti alkaa aavistuksen putoamaan.

Vasen kantti on pudonnut alas ja paatti alkaa lähestyä aaltoa ja pomppua, josta liike tehdään. Myös painopiste on nyt selvästi vasemman kantin puolella.

Paine on voimakkaasti vasemmalla kantilla. Samaan aikaan ylävartalo alkaa jo kiertyä vastakkaiselle puolelle ja valmistautuminen kantin vaihtoon on meneillään.

Paatti pomppaa ilmaan ja samaan aikaan oikea kantti putoaa. Tässä vaiheessa otetusta kuvasta ei voi juuri sanoa kuinka irtonaisesti liike lähtee.

Voimakas kanttaus ja kantinvaihto saattelee kajakin ilmaan. Tässä vaiheessa voimakkaan kanttauksen ja kantinvaihdon vaikutukset näkyvät jo. Liike ei tyssää paikalleen vaan lantio ja kajakki irtoaa aallosta jolloin kiertoliike jatkuu luonnollisesti.