Muoniossa Äijäkosken parkkipaikalta löysimme yhden Transportin, märkiä melontakamoja ja maastopyörän, mutta emme yhtään melojaa. Transport Racing Team vahvistettuna Annilla olivat ahtautuneet yhteen suorituskykyiseen pakettiautoon ja lähteneet tutkimaan löytyisikö Sonkamuotkan Kelokurkkiolta melottavaa. Ei löytynyt, mutta Muonion S-marketista oli löytynyt grillattavaa.
Krissen kanssa olimme innosta piukeina lähdössä melomaan nopeaa aaltoa, mutta pääsimmekin seuraamaan Mikun yksityiskohtaista luennointia lappilaisista grillausmenetelmistä. Lopulta pihvit ja makkarat oli saatu grillattua ja päästiin melomaan!
Äijäkosken aalto on keskikokoinen, kohtuullisen nopea ja jyrkkä aalto. Kunnollista kuohaa siinä ei ole joten liikkeiden ländäämisessa voi olla ajoittain ongelmia. Hauska aalto hyvällä akanvirralla ja hyvä matalan veden vaihtoehto silloin kun Saarikosken aalto ei toimi. Vedenkorkeus Muoniossa oli n. 231,40 – 231,45m ollessamme Äijäkoskella ja aalto toimi silloin varsin hyvin.
Miku luennoi grillaamisesta.
Lieko grilliruoka kiertänyt vielä mahassa.
Lopulta liikkuvuus keskivartaloon alkaa löytyä.
Krisse hakee voimakkaalla kanttauksella ilmaa.
Joessa kelluva NRS -mainostolppa.
Mikun ilmava Helix.
Annin oikean käden bluntti.
Mopin ilmaruuvi.
Allekirjoittaneen rimpuilua.
Kahden setin jälkeen oli aika jättää hyvästit Äijäkosken aallolle ja hauskalle melontaseuralle. Turneen ensimmäinen osa oli ohitse ja edessä viikon mittainen paluu arkiseen aherrukseen.
